Kuumuus ja polttiaiset lisääntyvät päivä päivältä.
Tänään aloitettiin katselemalla eilistä videota. Hämmästys oli suuri kun pohkeenväistö näytti ihan hyvälle – heppa astui ristiin ja oma kroppa oli aika suorassa. Kevyt ravi näytti siedettävälle siihen saakka kun piti antaa napakasti pohkeita –  siinä vaiheessa jalat heiluivat ja yläkroppa heilui ja kaikki heilui. Johtuu kuulemma siitä että satulaan istuessa puristan polvella. Harjoitusravi näytti hitaalle, mutta takamus pysyi jokatapauksessa hyvin penkissä. Kädet tahtoivat kyllä oieta ja vähän lähteä leviämään.

Ratsastus aloitettiin tänään keventämällä ja tekemällä voltteja lyhyiden sivujen keskelle. Aluksi volteista tuli vähän suikeroita, mutta kun käskettiin keskittyä niiden muotoon, niin ne paranivat kohtuullisiksi.

Tänään oli meidän vuoro olla ensimmäisenä liinassa. Polttiaiset kiusasivat kovin, ja meno oli  varsinkin aluksi todella tahmeaa. Tänään harjoitusravi meni vielä paremmin kuin eilen, kun sain myös jalat ja takamuksen rennoksi. Sentti alkoi myös liikkua paremmin ja paremmalla ympyrällä. Vaikeus oli siinä että samalla myös vatsalihakset tuppasivat rentoutumaan, samoin pienikin herpaantuminen keskittymisessä sai taas varsinkin takamuksen, mutta myös  jalat ja lantion jännittymään. Sitten siirryttiin käyntiin ja otettiin uusiksi. Muutaman kierroksen menin silmät kiinni, kun opeteltiin olemaan katsomatta maahan.

Ravista käyntiin -siirtymisiä harjoiteltiin myös liinassa. Istuinluiden liike jatkuu koko ajan, mutta liike pienenee ja hidastuu ja hevonen ikäänkuin "hengitetään" käyntiin. Tässä näkyi taas ne tyypilliset pienet eteenpäinnotkahdukset, mutta tajusin kuitenkin miten se pitäisi tehdä oikein.

Lopputuntiin en sitten ollutkaan ihan niin tyytyväinen. Tänään piti harjoitella laukkoja, eli meidän kohdalla siis laukannostoja. Venkuroiminen alkoi taas heti, tosin pysyttiin tänään kumminkin suurimmaksi osaksi uralla. Välillä mentiin kummasti väistöllä eteenpäin ja väärään suuntaan taipuneena... Vasen kierros oli Sentille helpompi, ja varsinkin aluksi sain muutaman kerran muutaman askelen laukannoston onnistumaan kohtuullisesti. Sitten aloin taas jännittyä sen verran että oli pakko vähän väliin keventää.

Toinen kierros oli vaikeampi, ja jossain vaiheessa Sentti huomasi että kyytiläistä ei tarvitsekaan välttämättä ottaa niin tosissaan. Joka toinen laukannosto epäonnistui, ja loputkin jäivät parin askelen mittaiseksi. Koitin muistaa pitää katseen ja kädet ylhäällä, mutta vaikeaa oli. Sentin laukka oli kyllä aika valtavaa, että siinä mielessä voin ehkä antaa vähän armoa itselleni. Kiva oli joka tapauksessa harjoitella laukkaamista ilman mitään paineita siitä että on pakko päästä koko kierros laukassa, tai että pitää varoa muita laukkaajia.

Opettaja sanoi tänään, että jos kurssin asiat unohtuvat, niin pitäisi pitää mielessä edes yksi asia, eli se että pää ja katse ovat ylöspäin, ja hartiat taaksepäin. Kautta linjan pohjeavut ovat liian heiveröisiä, pohkeiden käyttöön pitää saada napakkuutta paljon enemmän.