Kenttä oli tänään niin kovaksi koppuraksi jäätynyt, että piti mennä koko tunti käyntiä. Sehän sopi – pohkeenväistöharjoittelua ei voi ikinä olla liikaa.

Kateellisena katselin kun Jonna meni ruuna-papalla ilman satulaa. Itse sain pomppu-ruunan, joka sekin oli ihan hyvä vaihtoehto käyntipäivänä  ;-)  Ensin mentiin pitkää sivua väistäen molempiin suuntiin ja sitten keskihalkaisijalta pitkälle sivulle.

Käynti oli hankala saada reippaaksi, toisaalta väistäessä ei sitten tarvinnut kamalasti pidättää... Aluksi pohjetta sai painaa oikein urakalla ennen kuin mitään tapahtui. Raipan käyttäminen auttoi vähän, ja kun raippa vaihdettiin kouluraippaan alkoi homma toimia. Pohkeenkäyttöä pitää näemmä harjoitella vielä paljon ennen kuin sen saa toimimaan, nyt homma tahtoi olla sitä että kun pohje puristaa, koko kroppa jännittyy ja yläruumis heijaa liikkeen mukana  >:-/  Mitä enemmän pohkeeseen piti saada voimaa, sen enemmän vartalon muutkin osaset heiluivat ja jännittyivät.

Ihan hauskaa hommaa joka tapauksessa – eiköhän se pohjekin joskus opi liikkumaan muusta ruumiista piittaamatta (tai toisinpäin)  :o)  Tiia lohdutteli että pohkeenväistössä tulee aina kaikki istuntavirheet helposti esiin.