Taitaa tehdä tehtävänsä tuo Tiialla käynti, kun en millään saanut itseäni selässä niin rennoksi, että se olisi miellyttänyt Tiinaa ja ruunaa. Ruuna reagoi heti jos pienikään lihassäie jännittyy käsissä, ja alkaa pullikoida vastaan. Yläkroppa ei myöskään käänny kulmissa tarpeeksi, ja miten se voisikaan kun ryhti on niin huono että olkapäät työntyvät eteenpäin?

Käynnissä mentiin aika paljon, ja kun ei oikein saatu hevosia kulkemaan käynnissäkään, niin pelästyttiin Jonnan kanssa, että Tiina ei päästä meitä ravaamaan ollenkaan.   No päästihän se sentään, ja ravissa kaikki oli onneksi taas piirun verran helpompaa. Ravissa keskityttiin lähinna vain siihen että saan ryhdin pidettyä ja olkapään taakse, muulla ei niin ollut väliä.

Lopputunnista Tiina sanoi, että onpa ihania tämmöiset tunnit, joissa näkee työnsä hedelmän.