Otin tänään vapaaehtoisesti Luikeron, toisaalta halusin kokeilla sujuuko sen kanssa yhtään paremmin, ja toisaalta ajattelin että sittenpä on sekin hoidettu tältä kurssilta. Tosin, ori ei huomenna tule tunnille, joten valittavana on joko Tamma, Pappa tai Luikero, ja Tammaa en kyllä millään haluaisi...

Alkukäynnit olivat tavanomaisen tahmeat, sen katsoin että mennään sinne minne sanon ja pysytään liikkeessä, mutta varsinkin ravi oli luvattoman hidasta. Onneksi homma yleensä helpottuu ainakin vähän sitten kun aletaan töihin, ja niin tänäänkin.

Oltiin koko tunti pääty-ympyrällä, mikä oli ihan hyvä juttu koska siinäkin ohjaamiseen meni turhan paljon energiaa. Ympyrän "avoin" kohta jäi jotenkin suoraksi enkä taaskaan saanut asetusta oikein. Paitsi ohjaamiseen, koko tunnin sai keskittyä vauhdin ylläpitoon, joten itse istunta jäi vähän sivuseikaksi.

Ensin mentiin ympyrällä käyntiä ja koitettiin saada itsemme oikeaan asentoon. Sitten harjoitusravia, jossa meikäläisen tehtävänä oli saada aikaiseksi edes siedettävän rivakka ravi. Pohkeenkäyttö sai taas moitteita, vaikka omasta mielestäni olen ainakin vähän edistynyt tälläkin saralla. Raipasta saatiin muutaman askelen ajaksi vauhtia lisää, tömäköistä pohkeista vauhti kiihtyi huomattavasti vähemmän. Myös lantiolla tuuppaaminen sai tänään moitteita, kun kuulemma jos sillä ei ole mitään vaikutusta, sitä ei saa tehdä.

Istunta sai kommenttia oikeastaan vain harjoitusravissa sen verran, että ulkokäsi lähti vähän vaeltamaan ylöspäin. Istuminen oli hankalaa silloin kun sain vauhtia lisättyä, muutoin ainoa hankaluus oli se että olisi pitänyt saada tarpeeksi voimakkaat pohkeet kuvaan mukaan ilman istunnan jännittymistä. Harjoitusravi on kumminkin selvästi parantunut, kiva juttu!

Lopuksi murheenkryynihommia eli laukkaamista. Vasempaan kierrokseen sujui sentään jotenkuten, pari kertaa pudottiin raville, mutta muuten suht ok. Oikea kierros sen sijaan oli aika surullista menoa taas. Laukat nousivat joka toinen kerta, ja puolen kierroksen jälkeen päädyttiin taas raville.

Tasapainon kanssa ei oikeastaan ollut muita ongelmia kuin se, että ohjaus oli vähän epävarmaa, ja heppa koitti punkea ympyrältä ulos avoimella sivulla. Kun en ihan varmaksi  tiennyt mihin päin se seuraavaksi menee, katsoin parhaimmaksi pitää taas harjatupsua kädessä >: (  Lopuksi se olikin tarpeen, kun muut olivat jo toisessa päädyssä loppukäynneissä, ja meidän piti vielä saada kaksi kokonaista kierrosta laukkaa aikaiseksi. Luikeron teki kovasti mieli myös toiseen päätyyn, ja sain sen pidettyä tasan kaksi kierrosta ympyrällä, kun lopuksi ote herposi ja se kääntyi yllättäen ympyrältä pois. Taatusti olisin tupsahtanut maahan ilman kauhukahvaani.

En jaksa enää ihan kamalasti masentua tuosta  laukkaamisesta – pientä edistystä tapahtuu kumminkin koko ajan, vaikka koville ottaakin. Olin muutenkin jopa vähän ylpeä itsestäni, kun en tänään antanut missään vaiheessa hepalle periksi  vaikka se kaikkensa koittikin. Tänään jopa kakattiin liikkeessä  ;-D