Kenttä oli edelleen melkein peilijäässä, ja sijaisopettaja. Ratsureiman virkaa toimitti Pappa-ruuna.

Koko tunti mentiin pohkeenväistöä – ensin ympyrällä, ja sitten siksakkia pitkillä sivuilla. Pappa kun on vähän jyrä, oli vaikeus siinä kun piti niin kovasti pidättää että myötäys tuppasi jäämään vähän vähemmälle. Tajusin kyllä että kun pohje pyytää niin ohja myötää, mutta käytäntö ei ihan pelannut. Mutta kyllähän mekin välillä saatiin ihan mallikkaita ristiaskelia aikaiseksi  : )

Opettajan kommentit istuntaan (suurin osa niitä samoja vanhoja...):

• Kyynärpäihin kulma
• jalat pitkiksi
• koko yläkroppaa taaksepäin, selkää taaemmas 5°, lantiota vähän pystympään
• leuka ylös

Nyrkit eivät saaneet tänään mainintaa, johtui varmaan siitä että en ottanut raippaa tunnille ollenkaan. Raippakäsi tuppaa aina kääntymään, ja toinen sitten sitämyöden myös.

Opettaja oli tosi hyvä, ja tylsyydestään huolimatta nämä käyntitunnit ovat ihan paikallaan.