Onneksi ei ollut paikat erityisemmin kipeinä edellisen päivän maastoilusta, päästiin nimittäin Jonnan kanssa Tiinalla ratsastamaan ilman satulaa. Koitin tarjoilla Jonnalle ennen tuntia oria (kun en vielä tiennyt että mennään satulatta ), mutta Jonna ei huolinut kun ori pelästytti meidät nukkumalla niin sikeästi tarhasta haettaessa, että luultiin sen saaneen sairaskohtauksen. Kuntoonlaittaessa se näytti jo omalle itselleen, ja oli tunnilla vähän ehkä pirteämpikin kuin yleensä.

Selkäännoustua tuntui ihan mahdottomalle pysyä selässä, sen verran keikutti jo käynnissä. Vaan nopeasti siihen tottui, ja käynti ei tuntunut lopputunnista enää yhtään miltään. Raviin sen sijaan ei ehtinyt tunnin aikana tottumaan, kiinni oli pideltävä ja silti tasapaino petti useamman kerran pahemman kerran. Onneksi oli alla noin rauhallinen heppa, pari kertaa tuntui että jos se olisi jatkanut ravaamista yhtään kauemmin, olisin tupsahtanut hankeen. Kivaa oli silti, eikä oikein jaksanut hirvittääkään. Oikein hitaassa ravissa sain muutaman askelen ajaksi ravista jopa kiinni.