Pitkästä aikaa päästiin maastoon vanhalle kenttätuntitallille Perlaan, jossa olen alkeiskurssilla ratsastuksen aloittanut. Perla oli viime käynnin jälkeen muuttanut Mäntsälästä Sipooseen, mutta vanha lemppariheppani Hampur oli vielä tallessa. Se oli vähintäänkin yhtä ihana kuin aina ennenkin, sekä karsinassa, kentällä että maastossa.

Kentällä oli ensin tunnin verran askellajiopetusta. Voi olla että selvisi myös syy siihen, miksi saan yleensä reippaammistakin hevosista vähän tahmeita: lantio kääntyy liikaakin alle, ja jarruttaa hevosta. Ainakin Hampur reagoi heti kun nostin lantiota enemmän pystyyn. Pitää testata muillakin hevosilla, tosin harjoitusravissa en pysty istumaan ellen saa kääntää lantiota kunnolla jotta se joustaa paremmin.

Ravatessa sai ottaa oikein kunnon kevyen istunnan ja etunojan että raviin siirtyminen onnistui, mutta kyllä me muutama pitkä sivu ravattiin. Sen verran iso liike oli pienellä hevosella että kevensin ihan suosiolla.

Maastossa olikin sitten aika jännittävää – suurin osa reitistä oli peilijäässä. Mentiin varovasti ja väisteltiin pahimpia paikkoja, ja löytyihän sieltä muutama pätkä missä päästiin muitakin askellajeja kuin liukastelevaa käyntiä. Lopuksi laukattiin vielä pellolla joka oli ihan jäätön, ja kylläpäs Hampurilla olikin pomppiva laukka! En tiedä pidinkö ohjia liian tiukalla vai enkö muuten vaan saanut laukkaa kunnolla pyörimään, mutta liikesuunta tuntui olevan enemmän ylös kuin eteenpäin.

Maastot näyttivät olevan varsin mukavat ja reissu onnistunut kelistä huolimatta. Meno oli mukavan kontrolloitua edelliskerran Lohjanreissuun verrattuna. Toukokuussa uudelleen!