Täti pääsi taas ponin selkään  :o)

Oltiin Rimurissa "Iloranta-retkellä" – kolme tuntia ratsastusta ja välillä käytiin syömässä Ilorannassa hämäläisessä pitopöydässä sillä välin kun hepat nauttivat omasta seisovasta pöydästään laitumella. Olihan taas onnistunut reissu!

Hevosia oli meille viimeisinä tulleille jaossa Askur ja Táta, ja vikkelästi varasin itselleni Tátan. Se on maastoratsu nro 1, niin kauan kun ei tarvitse töltätä  ;-)  Me nautiskeltiin ravaamisesta kun muut tölttäsivät, en viitsinyt alkaa stressaamaan töltin kanssa kun Tátan ravi on todella mukava istua. Kumma juttu kun sen kanssa ei ole mitään kieroonkevennysongelmia, vaikka sillä pieni ravi onkin.

Maastot olivat yhtä ihanat Ilorantaan päin kuin muuallakin tallin liepeillä, ja ravattiin pitkiä pätkiä ja laukattiin minkä töppöjaloista lähti. Mukavan reipas reissu, ja hyvät ruoat perillä.

Takaisinpäin tullessa satula alkoi vähän välillä hilautua taas oikealle – johtuen varmaan siitä että väsyneenä on vielä hankalampi istua suorassa. Johanna arvioi mun chapsien kulumista juurikin niin, että kallistun oikealle, jolloin vasemmalla jalalla täytyy vähän pitää vastaan. Vielä kun muistaisi tuon tunnilla, että osaisi edes vähän yrittää korjata. No, kohta alan varmaan sitten kallistella vasemmalle.

Onneksi tuo heppa ei ole myynnissä eikä mulla joutilasta rahaa, muuten saattaisi tulla pahemmanlaatuinen ponikuume  :o)

JK 26.8: Tänään olo on kuin jyrän alle jääneellä. Selkä- ja vatsalihakset huutavat tuskasta, lonkan koukistajat jumittaa ja takamuksessakin tuntuu  :-O  Olipas se tehokas maasto.