Tänään ei pyörittykään kentällä, vaan lähdettiin maastoon käpsyttelemään. Tiia sanoi että ei ollut viitsinyt kertoa etukäteen ettei sitä tarvitse jännittää  ;-)  Lisäksi sain armoa sen verran että pääsin valitsemaan hevosen, ja kun vaihtoehtoina oli säikkyvä ja pukitteleva Tamma, Jättipomppu, tai ori, niin tottahan otin orin. Luikero oli varattu miniratsastajalle, eikä sitä tullut kyllä muutenkaan ikävä viime maanantain jälkeen.

Ori oli oikein kiva, mutta lähtöä odotellessa ja maastossa pysähtyessä se tahtoi hermostua. Kerran se säpsähti reissun aikana – ja niin kamalaa asiaa vielä kuin edellä menevän Kimon pärskimistä ;-) Vaikka taitaa se ollakin kyllä aika harvinainen luontoääni.  Kimon meno oli taas melkoista katseltavaa, Tiia varoittelikin jo lähtiessä että se on maastossa hurja, ja ettei sitä tarvitse jännittää muuten kuin pitämällä sen verran etäisyyttä että ei saa kaviosta.

No, me ei saatu kaviosta mutta loppujoukkio kyllä. Meidän takana tullut Luikero potkaisi ravatessa lautasille pyrkinyttä Tammaa, joka puolestaan potkaisi viimeisenä tullutta Jättipomppua. Potkut eivät osuneet hevosiin, vaan molempia ratsastajia jalkaan  : (  Onneksi ei sattunut pahemmin. Muistetaan varmaan ensi kerralla pitää isommat välimatkat, vaikka se tuntuukin joskus olevan vähän hankalaa.

Suurin osa reissusta mentiin käyntiä, yksi pidempi hidas ravipätkä vain. Ravaaminen oli mukavaa, mentiin alas yksi loiva mäkikin, ja loiskittiin läpi parikymmentä senttiä syvästä vesilammikosta. Välillä kyllä vähän arvelutti mennä pöhköilevän Kimon takana, mutta muutoin oli suht koht rento reissu. Autotiepätkästä en kyllä tykkää yhtään kun autot ajavat ylinopeutta eivätkä yhtään hiljennä, mutta onneksi sitä ei tarvitse pitkään mennäkään.

Edelleenkään isohevosmaastoilu ei ole meikäläiselle se ykkösjuttu, mutta onhan se ihan mukavaa vaihtelua  :o)