Tänään oli eri hevonen kun eilen – ilmeisesti oli haettu miellyttämishaluisempaa ja hiukan hitaampaa hevosta. Valinta oli kerrassaan onnistunut, sillä vaikka Sentin liikkeet olivat oikeastaan yhtä hankalat kuin eilisen hepankin, pystyin rentoutumaan ja keskittymään selässä ihan eri tavalla. Sentti oli vieläpä hyvin herkistelty, se kun oli teoriaosuuden demohevosena ennen meidän ratsastusta :o)

Käynnissä aloiteltiin tekemällä pysäytysharjoituksia istunnalla. Meni aika kivasti, pysähtyminen ei ollut tämän hepan kanssa vaikeaa ;-)  Sen jälkeen temponvaihteluita käynnissä, se olikin jo haastavaampaa, kun temponlisäyksessä olisi pitänyt antaa istunnalla vauhtia ja käyttää samalla pohkeita ilman että istunta jännittyy. Edelleen askelen lyhentäminen sujui paremmin.

Sitten keventelyä ja pieniä pätkiä harjoitusravia joukkoon. Heti kun aloin jännittyä, siirryin keventämään ja otin uusiksi. Kylläpä pompotteli taas aika pahasti, ja loput raviharjoitukset teinkin sitten keventäen. Tehtiin niitä samoja tempon lisäyksiä ja hidastuksia istunnalla – hidastus sujui taas tosi hyvin, lisäyksessä olisi pitänyt käyttää myös pohkeita aika reippaasti, ja se taas sai polvet puristumaan, eli samat ongelmat kuin käynnissäkin. Joka tapauksessa eron hepan liikkumisessa huomasi helposti, eli periaate ainakin tuli ymmärrettyä. Lopuksi lisättiin vielä voltit lyhyille sivuille.

Jatkoin tänään liinassa samalla hevosella, kun muut menivät eilisellä kaaharilla. Senttiä oli hankalampi saada pysymään isolla ympyrällä ja yleensäkään vauhdissa. Ilman liinaa se kulki paljon paremmin, mutta toisaalta hitaassa vauhdissa oli hyvä harjoitella sitä pohkeen antamista rentona, sekä harjoitusravi-istuntaa.

Pohkeen antaminen sujui parhaiten kun avasi lonkkia (polvia), ja koitti pitää jalan rentona, eli ikäänkuin "heilurina" polvesta alaspäin. Voimaa en tällälailla pohkeeseen vielä saanut, mutta ehkä sekin sieltä joskus löytyy. Pohkeen antamisen ajoitus oli myös vähän hankala, mutta jokusen kerran taisin saada juonesta kiinni. Ympyrällä piti varoa katsomasta lähelle maahan, muutoin ympyrä pieneni heti. Harjoitusravissa oli myös helpompi olla kun katsoi pilviä ja piti pään pystyssä. Omien jalkojen liikuttaminen ikäänkuin olisi kävellyt hevosen ravin mukana oli ihan mahtava keksintö, ja hetken aikaa sain istuttua siellä niin rennosti ja hyvin, että vauhtikin lisääntyi.

Tämän päivän edistysaskelia eiliseen verrattuna oli ainakin käsien kantaminen paremmin, ja vähän vähempi etukumara. Luulen kyllä että hevosvalinnalla oli osuutta asiaan, selässä oli tänään paljon varmempi ja parempi olo. Sentti oli ainakin tänään oikein kiva hevonen, toivottavasti saan sen myös huomenna!

Tämän päivän muistilista:
  • Harjoitusravissa polje myös tavallaan omia jalkoja alaspäin ravin tahtiin, tällöin istuinluut liikkuvat myös helpommin ylös alas (paras neuvo harjoitusraviin ever!)
  • Keventäessä hidasta ravia keventämällä hitaammin = istu kauemmin ja rennompana
  • Ravia lisätessä kevennä tomerammin, napakammin ja vähän reilummin. Tehosta silti pohkeilla jos mitään ei tapahdu.
  • Avaa vähän polvia (=lantiota) sekä harjoitusravissa että keventäessä (alhaalla siis), ja pidä jalka rentona. Tällöin ei tule puristettua polvella.
  • Kun lantio aukeaa, polvet kiertyvät ulospäin. Näkyy ratsastaessa jo käynnissä, polvet avautuvat käynnin tahtiin.
  • Kääntäessä lantio kääntyy ja sitä myöden myös yläkroppa (samoin se polvi=lantio aukeaa).
  • Pää pystyyn, kuminauha vetää ylöspäin päälaelta (ja alaspäin myös). Älä katso alas.
  • Pohjetta antaessa reisi ei saa jännittyä, vaan jalka liikkuu polvesta alaspäin kuin kirkonkello, rentona mutta silti napakasti.
  • Varo ettei reisi jännity kevennyksen ylösnousussa!
  • Pohkeet käynnin tahtiin: napauta sillä pohkeella, joka käynnissä muutenkin painuu sisäänpäin.
  • Varo ettei sisäkylki painu kasaan volteilla (oma siis...)
  • Jalat vähän edemmäs, varsinkin harjoitusravissa! Samoin vähän enemmän takanojaa.
  • Kädet liikkuvat myös keventäessä hevosen pään tahtiin, eli kyynärpäiden koukku oikenee vähän.
  • Älä  jää vetämään sisäohjasta voltilla.
Tänään tuli paljon ohjeita, mutta myös paljon kehuja, mikä on melkein yhtä tärkeää että oppii erottamaan siitä apukaaoksesta ne hetket jolloin tekee oikein. Näköjään niitäkin hetkiä sitten tuli ;-)