Tänään pääsinkin yllättäen ratsastamaan. Olin menossa tallille mukaan harjailemaan ja ihastelemaan tuntia, mutta komento kävikin vaihtamaan ratsastuskamat päälle.

Blondiinilla oli ollut vapaapäivä eilen, ja jo maneesiin taluttaessa se ihmetteli ja puhisi jos vaikka mitä, ja meneesissa säikähti heti ovenpielessä istuvaa miestä. Myös maneesin ovet olivat tosi pelottavat, ja johan se alkoi sitten taas itseäkin hirvittää  : (

Käveltiin sitten maneesissa muutama kierros maasta käsin, ja tutustuttiin mörköihin. Sitten päästiin onneksi liinaan, oma hermo ei olisi kestänytkään vapaana menemistä. Ensin käyntiä – joka tuntui valtavalta ja keinui myös sivusuunnassa. Isompia ja pienempiä ympyröitä, asetusta ja taivutusta ja pysähdyksiä. Heppa olikin tosi herkkä tänään ja pysähtyi pelkkiä vatsalihaksia jännittämällä.

Sitten raviin, aluksi tuntui mahdottomalle keventää tarpeeksi matalalle, mutta alkoihan se sitten sujua vähän paremmin. Tällä kertaa pohkeet pysyivät paikoillaan ja jalustimet jalassa ja – jippii – uskalsin ravata ilman että piti pitää harjatukkoa kädessä niin kuin edellisillä kerroilla. Myös raviin siirtymiset ja takaisin käyntiin tein tänään ihan ilman käsiä :o)  No, ravista käyntiin tuli kyllä joka kerta melkoinen töksähdys etukenoon, mutta aika hyvin kumminkin... Tänään ei tullut yhtään tasapainon horjumisesta johtuvia pysähtymisiäkään, kuten vielä kesällä.

Aluksi maneesin ovia piti joka kierroksella tuijottaa korvat hörössä, mutta sitten alettiin jo vähän kumpikin rentoutua ja unohdettiin mokoma. Siitäkin selvittiin että joku tuli kesken kaiken sisään.

Ravin jälkeen olikin sitten pakko mennä muutama kierros käyntiä ilman liinaa =:-O, vaan hengissä siitäkin selvittiin. Pohkeita pitää käyttää kyllä aikas ronskisti, mutta tänään sain hepan jopa kääntymään sinne minne pitikin, kun kesällä se vielä meni emäntänsä perässä kuin koira. Tehtiin suunnavaihdoksia, ympyrän pienentämistä ja suurentamista ja pysähdyksiä. Piti myös peruuttaa, mutta se meni kyllä vähän pipariksi kun emäntä seisoi turvan edessä, eihän siitä nyt voi taakse päin lähteä  ;-)

Pakko olla tyytyväinen pieniinkin edistysaskeliin, vaikka varmaan olisi helpompi olla blondiinin selässä jos ei hirvittäisi niin hirveästi. Jospa sillä vielä joskus uskaltaisi ratsastaa ihan oikeasti, on se vaan niin hieno heppa. Kiva kumminkin että edistystä on tapahtunut, enkä pompannut maneesin kattoon vaikka en kiinni pitänytkään :o)