Käytiin taas vähän liinailemassa. Alkukäynnit ilman liinaa, vähän aseteltiin, taivuteltiin ja testailtiin pohkeen läpimenoa. Pari etuosakäännöstä. Sujui vähän paremmin kuin viimeksi, pohkeella oli välillä selvästi jonkinmoninen vaikutus. Siis välillä.

Liinassa tavallinen ohjelmisto, ensin ravia molempiin suuntiin ja sitten pari kierrosta laukkaa per suunta. Ravi tuntui tänään alusta asti helpommalle kuin viimeksi, johtuen varmaan siitä että tänään pyysin ne sivuohjat. Heti kun ravin rytmi rikkuu tuntuu että omakin paletti hajoaa, mutta pääosin meni ihan ok. Laukkaa ensin vasempaan kierrokseen, ja olihan taas kamalaa. Tällä hetkellä laukka vasempaan on kuulemma kamalaa, ja lohduttauduin sittn sillä. Oikeaan kierrokseen taas tuntui alun jälkeen aika hyvälle (no joo, edelleen tukku harjaa kädessä). Löysin kumminkin sen oikean rytmin, ja istuntakin tuntui ainakin omasta mielestä hyvälle.

Lopuksi kokeiltiin vielä harjoitusravia  =:-O
Jokunen kierros mentiin, ja pikku hiljaa sain istuntaa vähän rentoutettua, mutta satulassa "istuminen" vaatii kyllä sen että kiskoo molemmin käsin – no tai ainakin toisella – kädellä itseään penkkiin kiinni. Varmaan menee valovuosi ennen kuin tuolla hepalla voi istua rentona harjoitusravissa.

Tunnin jälkeen jäi ihan hyvä mieli – meni selkeästi vähän paremmin kuin viimeksi. Varsinkin oikean sisäpohkeen läpisaamisessa on muillakin hankalaa, että vika ei onneksi ole ihan pelkästään meikäläisessä. Lisäksi koutsin vetovoima on ilmeinen. Kaikissa siirtymisissä tuon norsun kanssa pitäisi muistaa ennakoida ja oikeasti käyttää reilusti niitä vatsalihaksia, kun edelleen tulee notkahduksia eteenpäin, jopa käynnistä pysähdykseen. Raviin lähtö oli kyllä ainakin omasta mielestä parantunut. Ennen liinaan ottamista heppa vähän tuijotteli taas – ja kerran kun se vähän säpsähti kun joku tuli sisään, ja nojasin taas automaattisena reaktiona eteenpäin. Mitenköhän siitäkin tavasta pääsisi eroon?

Maneesissa  oli tänään harmillisen ahdasta, toivottavasti ei oltu ihan kauheasti tiellä.