22.1. Maneesissa ja ulkona
Taas tuli lumet katolta. Edellisellä tunnilla oli ollut ihan hiljaista, ja meidänkin alkukäynnit sujuivat rauhallisesti, mutta sitten alkoi suhina ja suihke. Ekat isommat sivuloikkaukset hermot kestivät vielä kohtuullisen hyvin, ja toinenkin vielä meni. Kolmannen jälkeen hermot sitten pettivät, enkä saanut enää millään itseäni rauhoittumaan. Pää sanoi kropalle että rentoudu, mutta eipä kroppa totellut.    Tamma on näköjään niitä hevosia jotka reagoivat kovasti siihen mitä ratsastaja olotilallaan viestittää, ja lopulta se oli koko ajan pinkeä, enkä saanut sitä siitä rauhoittumaan.

Opettaja oli onneksi myötätuntoinen ja ohjasi meidät ympyrälle jonka keskelle jäi itse rauhoittelemaan hevosta. On se kumma kun yksi sopivalla äänensävyllä sanottu hoi sai hepan rentoutumaan ihan kuin siitä olisi päästetty liiat ilmat pihalle. Itseeni se ei ikävä kyllä tehonnut, ja niinpä mentiin sitten koko porukka lopputunniksi ulos. Kiva ajaa koko muu porukka tuuleen ja tuiskuun. 

Tunnin aiheena oli ollut istunta - eka säikähdys tuli juuri kun oltiin jo tovi irroiteltu reisiä ja olin saanut jonkinnäköisen rennon asennon ja jalkoja venytettyä taaksepäin. Ulkona jatkettiin samaa ympyröillä harjoitusravissa. Heppa reagoi edelleen tosi paljon siihen miten puristin pohkeella tai reidellä, ja koitettiin lähinnä sitten vaan saada jalkoja rennommiksi ja painetta kylkiin pienemmäksi. Välillä tamma koitti vähän juosta alta pois, jolloin istunta automaattisesti vähän jännittyi, jolloin tamma koitti juosta vielä vähän ripeämmin alta pois. Ohjeeksi tuli pudottaa siinä vaiheessa aina koni käyntiin, ja sitten ottaa alusta uudelleen.

Hyvää harjoitusta, harmittaa vaan vietävästi kun olen käynyt liian monella opettajalla ja koittanut ratsastaa ihan liian monella tyylillä. Syksyllä ollaan monella tunnilla harjoiteltu sitä että pohkeet ovat tiiviisti kyljissä kiinni, ja nyt pitää taas palata vanhaan tapaan jossa päivä paistaa pohkeiden välistä. Noin niin kuin kärjistetysti.

17.1 Lipizzaa
Heinin kanssa Tiinalla, Heinille se kylmäverinen ja mulle kauhistus. Onneksi tamma oli tänään tavoistaan poiketen ihan flegmaattisella tuulella, ja vaikeinta oli saada sillä ylläpidettyä edes jonkinlaista vauhtia. Silti selässä jännitti niin, että seuraavana päivänä hartiat oli kipeinä, vaikka tunnilla koitettiinkin taas keskittyä siihen rentouteen.

Oli tunnissa jotain positiivistakin; edellisellä raviyritelmäkerralla en saanut heppaa ravaamaan ollenkaan ympyrällä kun se lähti heti sivuluisussa keskelle, tällä kertaa me ravattiin aika hienoja ympyröitä! Pitää olla pieneen tyytyväinen.

15.1. Maneesissa
Ei lunta katolla! Vakitammalla sain mennä, ja tunti oli ihan onnistunut. Maneesin reunoille oli ripoteltu puomipareja joiden väleissä piti tehdä pysähdyksiä, käyntiinsiirtymisiä ja askelen lyhennyksiä. Toisessa hajoituksessa tehtiin käynnissä salmimakkia tötteröiden ympäri, ja neliötä harjoitusravissa. Toiseeen päätyyn sai mennä laukkaamaan silloin kun sinne mahtui. Meidän hommat onnistuivat kohtalaisesti niihin laukkoihin saakka, kuten tavallista. Eka nostolla päädyttiin ympyrältä pitkälle sivulle, ja toisella saatiin jotenkuten tehtyä se neljännneskierros, niin kuin pitikin. Tästedes me kuulemma laukataan vain neljänneskierroksen pätkiä, ja opetellaan pysymään kurssissa. Hyvä juttu.